Baseballia prime time-aikaan!

Kaikki vähänkään amerikkalaisia elokuvia katsoneet tietävät, että baseball on suuri juttu. Se on katsojamäärissä mitattuna ylivoimaisesti suosituin urheilulaji USAssa ja monet seuroista, kuten New Yorkin Yankees, ovat suorastaan legendaarisia. Myös MIHIssä pääsee pelaamaan baseballia, ja vieläpä elokuvateeman mukaisesti oikein prime time-aikaan perjantai-iltaisin yhdeksältä Impivaaran jalkapallohallissa.

Baseball on strategiapeli

Meille pesäpalloon tottuneille siinä ei ensi vilkaisulta tunnu tapahtuvan oikein mitään mutta kunhan lajiin vähän perehtyy, paljastuu sen taktinen luonne. Baseballissa pelataan pesäpallon tavoin ulko- ja sisävuoroja sekä juostaan vuoroja. Oikea baseball-kenttä on noin 180 metriä pitkä alue, jossa kaareva reuna erottaa ulko- ja sisäkentän. Etukentällä kotipesä ja kolme muuta pesää muodostavat nelikulmion, jota juoksua tekevä pelaaja kiertää. Ulkokentällä on aina yhdeksän pelaajaa ja sisävuorossa oleva joukkue etenee kenttää vastapäivään. Suurin draama ja jännitys pelissä on syöttäjän (eli pitherin) ja lyöjän (hitterin) välillä. Syöttäjä syöttää noin 18 metrin päästä kotipesältä, jossa lyöjä on. Lyöjän takana on vielä sieppari (catcher), jonka tehtävänä on ottaa ne syötöt kiinni, joihin lyöjä ei osu. Ja palloon osuminen ei baseballissa ole mikään piece of cake, sillä parhaatkin ammattilaispelaajat osuvat vain noin kolmeen heittoon kymmenestä. Syöttäjä yrittää heittää vaikeita syöttöjä, esimerkiksi laakapalloja (fastball) tai kierrepalloja (curveball), ettei lyöjä niihin osu. Syöttäjällä on puolellaan myös sisäpiiritietoa, sillä sieppari viestii lyöjän takana käsimerkein vinkkejä siitä, että millainen syöttö olisi lyöjälle kerrassaan mahdoton.

Baseball-pelin voittaa se joukkue, joka tekee eniten juoksuja yhdeksän vuoroparin jälkeen. Pelin tarkoituksena on tehdä juoksuja sisävuorojen aikana. Juoksussa pelaaja kulkee kaikkien kolmen pesän kautta takaisin kotipesään. Jos lyöjä onnistuu lyömään pallon takarajan yli, syntyy home run eli kunnari ja lyödä saa kiertää kaikki pesät ja tehdä pisteen. Baseballissa ei siis ole pesäpallon tavoin takalaitonta laisinkaan. Juoksija on pesällä turvassa, mutta niiden ulkopuolella toinen joukkue voi polttaa pelaajan koskettamalla häntä. Myös naisille on olemassa oma soft ball-peli, jonka nimi on sinänsä harhaan johtava että pallo ei ole kyllä yhtään pehmeä…

Baseballin voi aloittaa koska vain

Turussa treeneihin voi tulla mukaan milloin tahansa. Ennakkoon ei baseballin saloihin tarvitse perehtyä, sillä harjoituksissa aloittelijat perehdytetään kaikkeen ihan perustekniikoista alkaen. Eikä harjoitusten prime time-ajan kannata säikäyttää, sillä ryhmän valmentajalta tai muilta treeneissä käyviltä aikuisilta saa aivan varmasti kyydin kotiin tai sopivalle bussipysäkille.

Harjoitukset alkavat alkulämmittelyllä. Sen jälkeen harjoitellaan pelin eri osa-alueita kuten lyöntiä, heittämistä ja juoksua. Harjoitukset tehdään usein pareittain tai pienissä ryhmissä. Treenien lopuksi sitten jo pelataan ainakin pienimuotoisesti, jotta päästään nauttimaan baseballin tarjoamasta jännityksestä.

Jos on aiemmin yhtään harrastanut pesäpalloa, on pallonkäsittelytaidot jo valmiiksi hanskassa. Tämän vuoksi baseballiin on helppo tulla mukaan. Vaikeinta on oppia lyömään syöttöjä, mutta sitäkin voi helpottaa esimerkiksi lyömällä palloa tii’ltä ja harjoittelemalla samantasoisen parin kanssa. Baseballissa pärjätäkseen ei tarvitse olla atleetikon prototyyppi, sillä kaikenlaisilla pelaajilla on paikkansa kentällä. Takakentällä valttia on nopeus ja hyvä heittokäsi, etukentällä taas ei tarvitse mikään sprinttimaisteri mutta nopeaa reagointia tarvitaan. Kolmannella pesällä taas lujasta heittokyvystä on hyötyä. Erilaisuus on siis baseballissa rikkaus ja jokaiselle löytyy kyllä paikkansa.

Ja vaikka Suomi ja baseball tuntuvat varsin eksoottiselta yhdistelmältä, on lajia pelattu täällä jo kauan. Itse asiassa Turku Black Socks-seuran valmentaja Riku Katajamäki on oikea baseball-pioneeri, sillä pelannut baseballia siitä lähtien kun Suomen ensimmäinen joukkue perustettiin Riihimäelle vuonna 1989. Vuoden baseballia harrastettuaan Rikusta tulikin yhtäkkiä valmentaja, sillä hänestä tuli liian vanha junnusarjaan. Vuonna 1995 Riihimäelle perustettiin soft ball-sarja naisille, ja silloin pelattiin jopa ruotsalaisten maajoukkuetta vastaan. Turkuun baseball-seura perustettiin vuonna 2011, ja jo seuraavana vuonna joukkue osallistui sarjaan. Riku ja hänen vaimonsa Johanna olivat juuri muuttaneet Turkuun ja jälleen kerran Riku ryhtyi valmentamaan. Tänä vuonna Turkuun perustettiin myös softball-joukkue. Softball-joukkueita on perustettu tänä vuonna myös Helsinkiin ja Nokialle, joten sarjassa alkaa jo kivasti vipinää.

Nuorten joukkue kaipaa vahvistusta

14-vuotias Eero Saarela innostui baseballista kun hyvä pesäpallovalmentaja lopetti. Joukkuetta valmentava Riku sattuu olemaan Eeron isän kanssa samassa työpaikalla, joten idea uudesta lajista löytyi sieltä. Eero on nyt ollut mukana kaksi kautta, ja hänestä on tullut junnujen valmentaja. Eero ajattelee, että baseball on mielenkiintoisempi kun pesäpallo, sillä hänestä se on enemmän miesten laji! Baseball haastaa miettimään kentällä ja siinä on kivasti haastetta, koska se on tekniikkalaji, Eero kertoo.

Eero kehottaakin kaikki nuoria tulemaan kokeilemaan lajia. Varsinkin pesäpallon harrastaminen auttaa paljon baseballissa kehittymistä, ja tämän vuoksi Eerokin on kehittynyt kahdessa vuodessa niin paljon. Helsinkiin on tulossa myös junnujoukkue, joten kunhan Turkuun saadaan joukkue kasaan, päästään pelaamaan, Eero kertoo.

Aikuisten joukkueessa on jo varsin kivasti aikuisia mutta junnujoukkue kaipaa kovasti vielä täydennystä. Mukaan voi ihan nollalähtötasolla, sillä harjoituksia oppii kyllä! Ja jokainenhan on koulussa pelannut pesäpalloa, joten kaikilla on jokin käsitys baseballista, Eero rohkaisee.