21-vuotias Denis Cakar keilaa nuorten maajoukkueessa – kipinä lajiin syttyi Poweractionin kautta.

Siitä on nyt yhdeksisen vuotta. Denis Cakar ja luokkakaverinsa viettivät synttäreitä ja kävivät keilaamassa. Kaikkien mielestä se oli mukavaa puuhaa, joten kun koulussa kerrottiin Poweractionista, koko porukka ilmoittautui mukaan. Puolen vuoden päästä oli enää Cakar jäljellä, mutta hän on sittemmin keilannut muidenkin edestä. Se näkyy esimerkiksi siinä, että hän edustaa Suomea keilailun nuorten maajoukkueessa. Ja siinä, että hän on työssä parillakin keilahallilla.
– Tämä on sellainen kokopäiväinen yhdistetty työ, harrastus ja huvi. Kisakaudella treenaan 8–9 kertaa viikossa ja kisat päälle. Toisaalta minulla on nyt hyvä tilanne, kun voin töissä harjoitella aina silloin kun on hiljaisempaa.

Mikä keilailussa sitten kiehtoo, eihän se ole edes urheilua, vai onko?
– Moni ajattelee, ettei tämä ole fyysinen laji, mutta toisaalta kun kisapäivänä saattaa keilata kymmenenkin tuntia ja pallo painaa lähemmäs kymmenen kiloa, niin kyllä siinä fysiikkaakin vaaditaan.
Myös siksi, että jos väsähtää, tarkkaavaisuus ja keskittyminen herpaantuvat. Cakarin mielestä hyvältä keilaajalta vaaditaankin vahvaa psyykettä.
– Pitää nauttia paineista ja haasteista. Tämä on laji, jossa on paljon mies miestä vastaan -tilanteita, jolloin on saatava se kaato. Keilailu onkin varsin monipuolinen laji. Milloinkaan ei ole valmis, ja jokainen päivä on erilainen.

Suomi on maailman huippua

Keilailu on mielenkiintoinen laji myös siksi, että sillä on mahdollista elättää itsensä.

– Ei tämä nyt tennistä tai golfia ole, mutta leipänsä voi saada. Aloittelijakin voi päästä rahapalkinnoille – ainakin pääsee yrittämään toisin kuin monessa muussa lajissa.

Cakar itse on varsin ahkera kilpailija, Suomen lisäksi hän on käynyt vähän kauempana Euroopassakin kokeilemassa:
– Halusin nähdä sitäkin puolta, se on kyllä kallista puuhaa: matkat ovat pitkät ja osallistumismaksut suuret. Toisaalta jos pärjää, niin palkkiotkin ovat hyvät. Perinteitäkin on, sillä Suomi on hyvä keilailumaa:
– Luulen, että jos lajissa pidettäisiin olympialaisia, Suomi olisi kolmen parhaan joukossa.
Cakar ei halua miettiä – tai ainakaan kertoa – liian tarkkaan tulevaisuudensuunnitelmiaan, mutta ainakin hän toivoo, että kymmenenkin vuoden päästä harrastus olisi mukana elämässä.
– Vaikkei sitä koskaan olisikaan ihan ammattilainen, niin edes sen verran hyvä, että pääsee kunnolla kisaamaan.
Poweractionia Cakar kehuu:
– Ellei ole vielä löytänyt omaa lajia, niin Poweraction on hyvä tapa kokeilla uusia harrastuksia. Kannustaisin myös siihen, että käyttäisi hyödyksi sen opastuksen. Vaikkei tähyäisikään maailman huipulle, niin harrastajallekin on hyötyä, että pääsee kunnolla sisään omaan lajiinsa. Ja onhan se koulunkin kannalta hyvä: on hyvä oppia ottamaan oppia vastaan!
Teksti ja kuva: Roope Lipasti