Ensimmäinen mielikuva rugbystä yleensä liittyy hurjannäköisiin taklauksiin, epämääräisen muotoiseen palloon sekä rykelmään pelaajia, jotka päätyvät makaamaan toisensa päällä kesken pelin tuoksinan. Välillä taas juostaan, sitten taklataan ja seuraavassa hetkessä kentälle on muodostunut taas uusi ihmisrykelmä.
Rugbyjoukkueessa on kahdenlaisia pelipaikkoja. Forward-pelaajat ovat yleensä isokokoisempia, ja he hoitavat pääsääntöisesti taklaamisen. Sen lisäksi on back-pelaajia, jotka strategisesti odottelevat sopivaa hetkeä siepata pallo käsiinsä, ja juoksevat sitten nopeasti kentän läpi. Kontaktiin joutuu pelissä tosin väistämättä, sillä sääntöjen mukaan vain palloa kuljettavaa pelaajaa saa taklata. Jos siis olet back-pelaaja, saat pallon käsiisi ja haluat välttää haistelemasta vastustajan hienhajua, joudut juoksemaan tosi kovaa ja vikkelästi…
Rugbyssä harrastetaan myös kummallisen näköisiä ihmiskasoja. Ja jotta homma ei olisi turhan yksinkertaista, on kaikille vieläpä omat nimensä. Esimerkiksi scrum tarkoittaa rykelmäaloitusta, jossa pelaajat puskevat toisiaan vastaan saadakseen pallon hallintaansa. Hammassuojat ovat siis peleissä käytössä! Taklauksissakin on kuitenkin omat sääntönsä, joten ihan vallattomaksi ei meno pääse. Taklata ei saa hartialinjan yläpuolelle ja taklattu pitää saattaa hallitusti maahan asti.
Rugbyssä palloa kuljetetaan käsissä juosten eteenpäin ja sitä saa myös potkia. Syöttäminen tapahtuu aina taaksepäin, ja tässä laji eroaa amerikkalaisesta jalkapallosta – joka itse asiassa on kehittynyt rugbysta.
Mikael Kaila on käynyt Mihin liikuntatunneila jo kaksi vuotta. Hän sai kuulla Mihistä liikunnanopettajaltaan, joka jakoi oppilailleen esitteitä. Rugbya Mikael lähti kokeilemaan, koska se vaikutti hauskalta ja mielenkiintoiselta. Puolalanmäen lukiota käyvä Mikael on rugbyn lisäksi käynyt Mihissä pelaamassa erilaisia pallopelejä, koripalloa Varissuolla sekä käynyt salilla sekä Impivaaran ja Kupittaan vuoroilla. Mihin rugbytreeneissä harjoitellaan pallonkäsittelyä, syöttö- ja juoksutekniikkaa sekä taklauksia. Lopussa pelataan ja näin sovelletaan käytäntöön aiempia lajiharjoituksia.
Rugbyn historia
Rugbyllä on pitkä ja monipolvinen historia. Rugbya muistuttavia pallopelejä pelattiin ympäri Englantia kaiken maailman säännöin ja pelaajia saattoi olla kentällä kerralla satojakin! Tyypillistä oli, että palloa sai kuljettaa käsillä. Jalkapallo ja rugby irtautuivat toisistaan vasta vuonna 1863, kun Englannin jalkapalloliitto perustettiin. Tällöin päätettiin luoda yhtenäiset säännöt, mutta Blacheat Football Club-niminen seura ei hyväksynyt ajatusta siitä, että palloa ei saa kuljettaa käsin ja myöskin kielto säärille potkimisesta kismitti. Rugby Football Union perustettiinkin vuonna 1871, jonka myötä jalkapallo ja rugby erkanivat lopullisesti toisistaan.
Nykymuodossaan laji on jakautunut kahteen erilliseen muotoon, rugby unioniin selä rugby leagueen. Kummallekin rugbylle on yhteistä soikea pallo sekä sääntö, jonka mukaan palloa ei saa syöttää eteenpäin. Tämän vuoksi palloa pitää kuljettaa kantamalla, taaksepäin syöttämällä tai potkimalla.
Rugby unionissa peli jatkuu taklauksen jälkeen, kun taas rugby leaguessa taklauksesta seuraa tavallinen pelinaloitus. Unionissa pelaajia on 15 eli kaksi enemmän kuin leaguessa. Pisteitä rugbyssä saa kun pelaaja on kuljettanut pallon maaliviivan yli niin, että osuu maalialueella maahan (try), potkaisemalla pallon maalihaarukan läpi (conversion), tryn jälkeisestä onnistuneesta maalipotkusta, pudottamalla pallon maahan kesken pelin ja potkaisemalla siitä maalin (dropgoal) sekä rangaistuspotkusta.